Elinkeino postikortti-
maisemassa

Maitotilojen valtakunta

Iisalmen reitin 5583 km²:n pinta-alasta 14,5 % eli yli 81 000 hehtaaria on maatalousmaata, mikä on suhteellisesti ja määrällisesti lähes kaksinkertaisesti verrattuna viereiseen Nilsiän reittiin. Nautakarjatalouteen perustuva maidon- ja lihantuotanto on huomattavaa. Alueen tiloista (3600 kpl, v. 2015) noin kolmasosa on lypsykarjatiloja (1150 kpl). Maidontuotannon määrä kattaa puolet Pohjois-Savon ja 14 % koko maan tuotannosta. Karjatalousvaltaisen alueen viljelypinta-alasta noin 50 % on nurmiviljelyssä ja 30 % viljan viljelyssä viljelykasveina pääasiassa ohra ja kaura.

Valkuaiskasvien tuotantoalat ovat lisääntymässä (valkuaiskasveja ovat esim. apila, herne ja härkäpapu). Iisalmen reitin varrella harjoitetaan myös luomutuotantoa erityisesti maitotiloilla. Erikoistuotanto ja puutarhanviljely ovat alueella pienimuotoista. Maidon jatkojalostus on merkittävää.

Päämääränä laajeneva elinkeinotoiminta

Pohjois-Savon ja Iisalmen reitin maatalouden ja elintarviketuotannon päämääränä on laajeneva, kustannustehokas ja kestävän tuotannon mukainen elinkeinotoiminta. Tiloilla tavoitteen saavuttaminen on mahdollista alentamalla kustannuksia, hyödyntämällä uusia tutkimustuloksia satotason lisäämiseksi sekä tukemalla kiertotalouden tehostamista raaka-aineiden jalostusarvon lisäämiseksi.

Taloudellisen lisäarvon saavuttaminen kestävästi tuotetuilla, laadukkailla ja paikallisilla elintarvikkeilla on vastaavasti ruokasektorin yhteinen asia. Maatalous- ja elintarviketuotannolla on suuri aluetaloudellinen merkitys, mitä pyritään pitkäjänteisesti ja kestävästi lisäämään.

Maatalouden rooli vesistökuormituksessa Iisalmen reitillä

Pohjois-Savon vesistöjen ulkoisen eli ihmisperäisen kuormituksen merkittävin lähde on maatalous. Suurimmillaan fosforin hajakuormitus valuma-alueen pinta-alaa kohti vuodessa on maa- ja karjatalousvaltaisissa osissa Iisalmen reittiä, kuten Kiuruveden, Haapajärven, Poroveden ja Nerkoonjärven alueilla.

Suurin osa maatalouden vesistökuormituksesta syntyy peltoviljelystä, jossa lannoitus ja lannankäyttö aiheuttavat suurimman ravinteiden huuhtoumariskin. Lisäksi nurmiviljelyyn tukeutuvan nautakarjatalouden aiheuttama vesistökuormitus on alueellisesti merkittävää.

Maatalouden vesistökuormituksen luonteen osalta Pohjois-Savo poikkeaa monessa suhteessa eteläisemmästä Suomesta. Alueen maalajit ovat selkeästi karkeampia kuin esimerkiksi Saaristomereen johtavien valuma-alueiden maaperä. Vallitsevia maalajeja ovat hiesu, hieno hieta ja hietamoreeni. Savimaita on vain 9 prosenttia ja eloperäisiä maita 10 prosenttia alueen peltoalasta. Alueen peltojen keskimääräinen fosforiluku on n. 10 mg/l.

Pohjois-Savossa nurmet kattavat peltoalasta noin puolet, ja karjanlannan käyttö lannoitteena on yleistä.  Lannanlevitystä säätelee Suomessa ns. nitraattiasetus (VnA 1250/2014).

Lanta on oleellinen osa karjatilojen ravinnekiertoa

Iisalmen reitin alueella sijaitsevilla tiloilla syntyy arviolta yli 600 000 tonnia lantaa vuosittain (lähde: biomassa-atlas). Suurin osa tästä on nautojen lietelantaa; kuivalannan osuus on n. 30 prosenttia.

Karjatilalla lannan hyödyntäminen nurmen uudistamisessa ja lannoituksessa on oleellinen osa ravinnekiertoa. Lannan sisältämän fosforin ja typen hyödyntäminen on resurssiviisasta ja vähentää riippuvuutta ostolannoitteista. Lantamäärä ei kuitenkaan käytännössä jakaannu peltopinta-alalle tasaisesti, vaan karjatilat levittävät lannan pääsääntöisesti omille pelloilleen. Lannan kuljettaminen etäisimmille lohkoille lisää kustannuksia, joten lantaa levitetään eniten tilan lähipelloille.

Monivuotisen nurmen eroosioherkkyys on yleisesti ottaen pienempi kuin yksivuotisilla satokasveilla. Toisaalta nurmista huuhtoutuu pintavalunnan mukana liukoista fosforia.

Maan fosforipitoisuuteen vaikuttaa fosforin porttitase, eli maatilalle hankittujen ja tilalta valmiina tuotteina ulos myytyjen ravinteiden erotus. Tyypillisen lypsykarjatilan fosforin porttitase on RAE-hankkeen loppuraportin mukaan Suomessa keskimäärin +12 kg fosforia/hehtaari vuodessa. Tavoiteltavaa olisi päästä noin +5 kg fosforia/hehtaari -taseeseen, jolloin tilan fosforikierto olisi vesistöjenkin kannalta tehokkaampaa pitäen kuitenkin peltojen fosforitason vakaana.

Fosfori liikkuu kevään sulamisvesien mukana

Alueen reittivesien rehevöitymisessä minimiravinne on fosfori. Merkittävä osa nurmiviljelyalueilta pintavesiin huuhtoutuvasta fosforista tulee keväällä muutaman viikon aikana sulamisvesien mukana. Myös pohjavesikuormitusta voi ilmetä paikallisesti karjanlannan käytön seurauksena, mutta toistaiseksi alueen pohjavesien nitraattipitoisuus on pysynyt yleisesti ottaen alhaisena.

Ilmastonmuutoksen myötä leutojen ja sateisten talvien yleistyminen tulee muuttamaan valunnan ajallista jakautumista ja jakaumaa pinta- ja pohjavesivaluntaan, mikä tulee heijastumaan huuhtoutuvien ravinteiden määrään.

Alla video veden laadun mittaamisesta ja siitä miten ravinteet vaikuttavat vesistöön:

Toimialan tavoitteet