Kotimaisen kalan käytön lisäämisessä on keskeistä ihmisten tietoisuuden lisääminen kalansyönnin terveysvaikutuksista. Kun on kysyntää, muodostuu myös erilaisten terveellisten kalatuotteiden tarjontaa. Ekologisesti kestävällä tavalla pyydetty matalan hiilijalanjäljen lähiruoka on kasvava trendi elintarvikemarkkinoilla.
Kalaravinnolla on todettu lukuisia erilaisia terveysvaikutuksia, ja Suomessa ihmisiä suositellaankin syömään kalaa ainakin kaksi kertaa viikossa. Kalan tärkeimmät terveyttä edistävät ainesosat ovat sen rasvat ja D-vitamiini.
Kalasta löytyy paljon tyydyttymättömiä n-3-rasvahappoja. Tyydyttymättömät rasvahapot ovat rasvoista terveellisimpiä, eivätkä kohota veren kolesterolipitoisuuttaa tyydyttyneiden rasvahappojen tavoin. Kalan tyydyttymättömät rasvahapot ovat myös tärkeitä muun muassa aivojen ja keskushermoston kehittymiselle.
D-vitamiini on erityisen tärkeää luuston hyvinvoinnille ja luukadon eli osteoporoosin välttämiseen. Kala on yksi ainoista ravinnossamme ilmaantuvista D-vitamiinin luontaisista lähteistä. Siksi yli puolet ravinnostamme saamasta D-vitamiinista saadaan kalasta. Muita D-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa jotkin sienet kuten kanttarelli ja torvisienet. Suomessa D-vitamiinia lisätään myös useisiin nestemäisiin maitotuotteisiin, jotta sen saantia voitaisiin parantaa. Kala on kuitenkin luonnollinen ja helposti saatavilla oleva D-vitamiinin lähde.
Sisävesien petokalat ovat alttiita elohopean kertymiselle elimistöönsä; esim. haukiin voi kertyä elohopeaa. Kalojen korkeita elohopeapitoisuuksia tavataan tyypillisesti tummavetisissä, runsaasti humusyhdisteitä sisältävissä vesistöissä. Suurimmaksi osaksi suomalaisesta kalasta löytyvät pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niistä aiheudu vahinkoa ihmisille. Elintarvikkeeksi myytävälle kalalle asetettu elohopean enimmäispitoisuusraja on 1,0 mg/kg. Kaloissa on paikoitellen todettu ilmenevän jäämiä myös muista raskasmetalleista sekä ympäristössä esiintyvistä vierasaineista, kuten dioksiineista tai PCB-yhdisteistä (Itämeri), joiden pitoisuudet ovat kuitenkin selvästi pienentyneet 2000-luvun aikana. Kasvatettu kala sisältää edellä mainittuja vain vähän, koska kalarehun laatua valvotaan.
Kalasta saatujen haitallisten aineiden määriä on helppo välttää, kun käyttää kalaa monipuolisesti vaihdellen eri kalalajien ja pyyntialueiden välillä. Kaiken kaikkiaan kalan terveysvaikutukset ylittävät sen mahdolliset haitat, ja kalaravinto on osa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota.