Tässä osiossa esitellään metsätalouden vesistövaikutuksiin liittyvää tietoa sekä hyviä käytäntöjä vesistökuormitukseen ja sen vähentämiseen liittyen. Metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä tehdyt ratkaisut ovat keskeisiä vesien hyvän tilan saavuttamisen ja/tai säilyttämisen kannalta metsätalousvaltaisilla alueilla.
Metsätaloudesta aiheutuva vesistökuormitus on hajakuormitusta, joka aiheutuu metsätaloustoimista liikkeelle lähtevästä maa-aineksesta ja ravinteista, jotka huuhtoutuvat metsän läpi kulkevien vesien mukana vesistöihin. Uudishakkuut ja ojitukset ovat suurimpia kuormituksen lähteitä, mutta myös hoitohakkuiden ja muiden hoitotöiden yhteydessä havaitaan kuormituksen lisääntymistä. Hakkuiden ja maanmuokkauksen yhteydessä metsämaan pidätyskyky heikkenee, ja ravinteet ja kiintoaines eivät enää pidäty alueella yhtä tehokkaasti kuin koskemattomalla maaperällä. Samalla myös puiden määrän vähentyminen vähentää kasvustoon sitoutuvan veden määrää, mikä lisää alueelta valuvan veden määrää, jonka mukana kuormitus pääsee vesistöihin. Metsätalouden merkittävimmät vesistövaikutukset aiheutuvat kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta.
Kiintoainekuormitus on suurimmaksi osaksi maaperästä vesistöihin päätyvää humusta ja muuta eloperäistä tai elotonta maa-ainesta. Kiintoaines voi liettää vesistöjä, ja sen seassa oleva orgaaninen aines kuluttaa vesistöjen happivarantoja. Suuremmissa pitoisuuksissa tämä johtaa hapen vähenemiseen tai jopa happikatoon alusvedessä.
Metsätalouden ravinnekuormitus koostuu lähinnä typestä ja fosforista, mutta joskus myös kaliumista. Kalium ei kuitenkaan ole Suomen vesistöissä kasvien kasvua rajoittava tekijä, eikä sen määrä ole niin suuri, että se aiheuttaisi vesistöhaittoja. Typpi ja erityisesti fosfori voivat vesistöihin päätyessään aiheuttaa vesien rehevöitymistä. Muita metsätalouden vesistövaikutuksia ovat metallikuormitus, happamuuskuormitus, sekä välillinen eroosio.
Soiden ja metsäalueiden ojituksella on suuret vaikutukset alapuoliseen vesistöön, samoin kuin ojien kunnostamisellakin. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan ojitettujen alueiden kuormitukset ovat huomattavasti suurempia, kuin mitä on aiemmin ajateltu, ja niiden vaikutukset jatkuvat paljon pidempään (Finer ym. 2020, Nieminen ym. 2020). Kuivattamista ja vesien johtamista säädellään vesilailla, joka uudistui vuonna 2012.
Metsähakkuiden ja uudistamisen yhteydessä tehtävät maanmuokkaustoimet lisäävät myös kuormitusta, mutta eivät yhtä voimakkaasti kuin ojituksiin liittyvät kaivuutyöt. Muiden maanmuokkaustoimien, muun muassa äestyksen, kaivusyvyys on huomattavasti pienempi, eikä vesiä näillä toimenpiteillä tarkoituksellisesti johdeta pois alueelta, toisin kuin ojituksessa.
Pystyssä oleva metsä vaikuttaa positiivisesti vesistöjen kuntoon. Metsämaa toimii hyvänä tulvavesien säätelijänä, valumavesien suodattajana ja pohjavesivarantojen säätelijänä ja uudistajana.
Kiinteänä osana metsätaloustoimenpiteitä tulee pyrkiä siihen, ettei kiintoaines- ja ravinnekuormitus pääse vesistöihin asti. Tähän päästään erinäisten ratkaisujen avulla, joissa alueelta virtaavia vesiä johdetaan kosteikkojen tai pintavalutuskenttien läpi, jotka sitovat veden mukana kulkevia maa-aineksia. Ojissa virtaavia kuormittavia aineksia voidaan hidastaa ja poistaa esim. laskeutusaltaiden ja lietekuoppien sekä patojen avulla.
Hakkuiden ajankohta ja käytetyt työmenetelmät voivat vaikuttaa siihen, kuinka paljon kuormitusta töistä aiheutuu. Hakkuita ei tulisi tehdä sulan maan aikana, koska silloin työkoneet painavat maahan uria, jotka edesauttavat kuormituksen syntymistä. Työkoneisto pitää muutenkin valita aina kohdealueelle sopivaksi.
Kaikissa metsätalouden toimenpiteissä on tärkeää tehdä perinpohjainen myös vesiensuojelun huomioiva suunnittelu kulloisellekin kohdealueelle. Käytettävä toimenpidevalikoima määräytyy aina tapauskohtaisesti – huonosti suunnitellut ja/tai toteutetut vesiensuojeluratkaisut eivät välttämättä suojaa vesistöjä kuormitukselta.
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) johtaa metsänhoitoon liittyvää politiikkaa. Vahvin poliittinen keino metsätalouden kestävyyden turvaamisessa on metsien käyttöön liittyvä lainsäädäntö.
Suomen metsäkeskus on maa- ja metsätalousministeriön alainen ja sen strategisessa ohjauksessa toimiva valtionhallinnon organisaatio, jonka tehtävä on edistää kestävää metsätaloutta ja alan elinkeinoja sekä neuvoa metsänomistajia metsien ja metsäluonnon hoidossa sekä hyödyntämisessä. Metsäkeskus myös kerää ja jakaa tietoja Suomen yksityismetsistä sekä valvoo metsälainsäädännön noudattamista. Metsäkeskus mm. ylläpitää Metsään.fi-sivustoa, josta löytyy metsävaratiedot yksityisten omistamista metsistä.
Luonnonvarakeskus on valtion tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee tutkimusta mm. metsien hoitoon, käyttöön ja hyvinvointiin liittyen. Tutkimustuloksia hyödynnetään kansallisella ja paikallisella tasolla suositusten, lainsäädännön sekä metsänomistajille suuntautuvan ohjeistuksen ja neuvonnan kautta.
Maanmittauslaitos tuottaa ja jakaa maanmittaus- ja paikkatietoja (esim. karttoja ja kiinteistötietoja).
ELY-keskukset hoitavat valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä eri alueilla. Ne toimivat mm. vesienhoidon vastuullisina viranomaisina. Ne selvittävät alueellaan pinta- ja pohjavesien tilan ja arvioivat ihmistoiminnan vaikutukset vesistöihin, laativat vesien ekologisen tilan luokittelun sekä seuraavat vesien tilaa. ELY-keskukset laativat alueelliset vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat, joiden tavoitteena on saada joet, järvet, rannikkovedet sekä pohjavedet vähintään hyvään tilaan.
Lisäksi ELY-keskukset toimivat mm. vesilain valvontaviranomaisena (esim. ojitusilmoitukset).
Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka hallinnoi valtion omistamia maa- ja vesialueita. Se käyttää, hoitaa ja suojelee yhteistä omaisuuttamme yhteensovittaen omistajan, sidosryhmien ja asiakkaiden erilaisia odotuksia.
Metsäteollisuusyritykset (esim. Stora Enso, Metsä Group, UPM, Keitele Group) ovat usein suuria toimijoita, jotka omalta osaltaan vastaavat puukaupasta, metsänhoitopalveluista ja puunjalostuksesta. Puun jatkojalostus voi olla joko mekaanista tai kemiallista. Yksityisiä, voittoa tavoittelevia toimijoita, joista valtiolla on usein omistusta jonkin organisaation kautta.
Metsänhoitoyhdistykset (MHY) avustavat metsänomistajia tarjoamalla tarvittavia palveluita, kuten neuvontaa, tukea ja apua eri metsänhoidon vaiheisiin. Metsänhoitoyhdistykset järjestävät myös metsänhoidon koulutusta jäsenilleen. Metsänhoitoyhdistyksiin voi liittyä kuka tahansa metsää omistava taho. Metsänhoitoyhdistykset on jaettu valtakunnallisesti osiin, ja kunkin metsänomistajan oma metsänhoitoyhdistys määräytyy metsätilan sijainnin mukaan.
Metsäpalveluyritykset tarjoavat käytännön metsänhoitotöitä sekä muita oheistoimintoja metsänomistajille.
Tapio Oy on metsä- ja biotalouden asiantuntija- ja tutkijayritys, jonka palveluita valtio hyödyntää. Tapio-konserni mm. julkaisee Metsälehteä.
Suomen Metsäyhdistys on metsäalanedunvalvontaa tukeva yhteistyöjärjestö. Sen jäseniä ovat organisaatiot, yritykset ja ammatti- ja vapaa-ajanjärjestöt.
Suomen Metsäsäätiö on metsänomistajien, metsäteollisuuden ja muiden metsätaloudesta toimeentulonsa saavien ryhmien viestinnän rahoittaja.
Metsämiesten Säätiö on metsäalan kehittämiseen ja tukemiseen sekä metsäalalla työskentelevien ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen keskittyvä säätiö.
Metsäteollisuus ry on metsäteollisuuden harjoittavien yritysten edunvalvontajärjestö, jonka tavoitteena on edistää metsäteollisuuden kilpailukykyä ja kannattavuutta vahvistamalla alan toimintaedellytyksiä ja myönteistä julkisuuskuvaa Suomessa ja kansainvälisesti.
Sahateollisuus ry on itsenäisen sahateollisuuden etujärjestö. Yhdistyksen jäsenistö koostuu n. 30:stä eri puolilla maata toimivasta yrityksestä. Yhdistyksen tavoitteena on, että itsenäinen sahateollisuus tunnetaan Suomessa yhtenä kansantaloudellisesti tärkeimpänä, yrittäjyyteen perustuvana, kannattavana ja vastuullisena kestävän kehityksen mukaisena toimialana ja että sahat tunnetaan kansainvälisesti luotettavina ja edistyksellisinä yhteistyökumppaneina.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry on ammatti- ja etujärjestö maanviljelijöille, metsänomistajille ja maaseutuyrittäjille. Jäsenistön ammatit ja elinkeinot perustuvat uusiutuviin luonnonvaroihin ja niiden kestävään ja taloudelliseen hyödyntämiseen.
Syyskuussa 2020 avautui Metsänhoidon suosituksia käsittelevä verkkosivusto metsanhoidonsuositukset.fi
Alla suora linkit osaan ko. sivuston vesiensuojelua käsitteleviin osioista:
Metsänhoidon suositukset on maa- ja metsätalousministeriön tarjoama palvelu suomalaiselle metsätaloudelle ja osa kansallisen metsästrategian tavoitteiden toteutusta. Suositusten avulla tähdätään kokonaiskestävyyteen metsien hoidossa. Metsänhoidon suositukset on valmisteltu laajassa yhteistyössä metsä-, ympäristö- ja ilmasto-alan toimijoiden kanssa.
Alla myös suora linkki metsätalouden vesiensuojelua käsittelevään Tapio Oy:n kokoamaan työoppaaseen:
Metsänhoidon suositukset vesiensuojeluun, työopas (2019)
Joensuu, S., Kauppila, M., Lindén, M. & Tenhola, T. 2019. Metsänhoidon suositukset vesiensuojeluun, työopas. Tapion julkaisuja.
Tapio Oy:n kokoama metsätalouden vesiensuojelua käsittelevä työopas on osa pääteosta ”Metsänhoidon suositukset”, joka koostuu lisäksi seuraavista työoppaista:
Tapio Oy:n sivuilta löydät kaikki Metsänhoidon suositusten työoppaat pdf-muotoisina